Kirjoitin aikaisemmassa blogimerkinnässä, että lentomme Floridaan peruttiin. Näin tosiaan kävikin, mutta pääsimme kuin ihmeen kaupalla kaikesta huolimatta lopulta matkaan!

Torstai 22.4 – Aamuyöllä Arlandaan ja lopulta yö Amsterdamissa

Lennon peruuntumisen vuoksi pidimme joukkueen kanssa kriisipalaverin, jossa päätimme mennä torstaiaamuna kello 4 Arlandan lentokentälle laukkujemme kanssa, ja yrittää saada lentoa perutun tilalle. Lentoyhtiön mukaan millään lennolla ei ollut tilaa 28 henkilön ryhmälle, mutta tuhkakaaoksen vuoksi varaussysteemit olivat seonneet niin, että lentoyhtiöllä ei ollut aavistustakaan, ketkä asiakkaat olivat peruneet lentonsa ja suurin osa loppuunmyydyistä koneista olikin lentänyt puolityhjinä. Yhtiön vinkki oli siis ilmestyä paikalle ja toivoa parasta. Todennäköisyys lennon saamiselle oli aivan olematon, mutta päätimme kuitenkin yrittää päästä matkaan.

Molemmilla päivän lennoilla Pariisiin olisi ollut tilaa, mutta buukkaussysteemin sekoilun vuoksi meitä ei uskallettu päästää lennolle, koska jatkoyhteyttä ei voitu varmistaa. Monien tuntien odottelun jälkeen, meille tultiin sanomaan, että kaikki keinot oli käytetty eikä mitään lentoa voida järjestää. Dramaattisesti juuri samaan aikaan ryhmänjohtajan kännykkä soi ja Air Francen henkilökunta tiedotti, että heillä on sittenkin vielä yksi mahdollisuus koettaa järjestää lentoa Pariisin sijaan Amsterdamin kautta erään toisen lentoyhtiön lennolle, joten päätimme sittenkin jäädä odottelemaan vielä muutamaksi tunniksi.

Lentokentällä oli myös toinen ruotsalainen joukkue, joka oli nukkunut koko edellisen yön kentällä ja toivonut aamulennon järjestymistä. Hekin odottelivat melkein koko päivän, mutta saivat lähteä takaisin tyhjin käsin. 13 tunnin odottelun jälkeen me sen sijaan pääsimme lähtemään! En voi sanoa muuta kuin, että aivan uskomaton tuuri, ja että meitä auttanut Air Francen edustaja sai aikaan todellisen ihmeen. Sama nainen oli kello 5 aamulla tiskillä ollut töykeä ja tarjonnut vain ei oota, mutta hän pehmeni päivän aikana joukkueellemme ja lopulta teki kaikkensa auttaakseen meitä. Menimme myöhemmin kiittämään häntä suklaarasian kera, ja saimme hänet liikuttumaan kyyneliin saakka.

Lensimme torstai-iltana Amsterdamiin, ja yövyimme hotellissa jonka aulan seinällä riippui ”maailman huonoin hotelli” –diplomi. Muutamat joukkuekaverini olivat järkyttyneitä hotellista, eivätkä esimerkiksi uskaltaneet käyttää hotellin tyynyjä tai peittoa bakteerien pelossa, mutta minä ilmeisesti olen sen verran kovanahkainen, ettei minulla ollut mitään ongelmaa nukkua hotellissa. Meillä oli sitä paitsi päällämme samat vaatteet, millä olimme nukkuneet Arlandan lentokentän lattialla, joten olomme ei muutenkaan ollut kaikkein tuorein.

Perjantai 23.4 – Treenit lentokoneessa

Ehdimme nukkua Amsterdamin hotellissa muutaman tunnin ajan ennen kuin lähdimme takaisin lentokentälle. Olimme niin väsyneitä (olimmehan heränneet torstaina jo ennen aamukolmea, viettäneet koko päivän lentokentällä, ja lennon jälkeen nukkuneet vain muutaman tunnin) ettei kukaan jaksanut edes käydä suihkussa vaan jatkoimme matkan tekoa samoilla vaatteilla.

Amsterdamissa saimme tietää, että mainitsemani toinen ruotsalaisjoukkue ei koskaan päässyt liikenteeseen. Heidän oli tarkoitus edustaa Ruotsia maailmanmestaruuskisoissa, mutta koska he eivät päässeet paikalle, meitä pyydettiin kilpailemaan heidän tilallaan. Tämä olisi tarkoittanut sitä, että meidän olisi pitänyt matkata suoraan Orlandon lentokentältä kilpailuareenalle!

Maailmanmestaruuskisojen säännöt olivat myös hieman erilaiset, joten jouduimme lentokoneessa tekemään muutoksia ohjelmaan ja harjoittelemaan kokonaisen uuden kannustushuudon liikkeineen. Olimme hieman kauhuissamme, mitä kilpailemisesta pitkän matkanteon jälkeen tulisi, etenkin kun aikaerokin oli kokonaiset kuusi tuntia. Koneemme laskeutui noin tunnin myöhässä, ja saimme tietää, että maailmanmestaruuskisat olivat päättyneet eikä tuhkapilven takia myöhästyneitä joukkueita enää voitu ottaa mukaan kilpailuun. Meidän osaltamme siis maailmanmestaruuskilpailut jäivät väliin, mutta rehellisesti sanottuna olin lievästä pettymyksestä huolimatta huojentunut, sillä olimme aivan kuolemanväsyneitä emmekä takuulla olisi pystynyt erityisen hyvään suoritukseen.

Perjantaipäivä kului odotellessa. Odotimme lentoa, odotimme vuokra-autoja, odotimme pääsyä hotellihuoneisiin, odotimme ruokaa. Söimme vasta miltei puolen yön aikaan päivällistä, jonka jälkeen kaikki nukahtivat salamannopeasti.

Lauantai 24.4 – Ensimmäinen kilpailupäivä

Lauantai oli ensimmäinen kilpailupäivämme, mutta emme saaneet nukkua univelkojamme pois, sillä vaihdoimme aamulla toiseen hotelliin. Päivä kului aurinkoa ottaessa uima-altaan luona; suojakertoimesta huolimatta onnistuin polttamaan itseni brutaalisti, joten minun osaltani auringonpalvominen jäi todella lyhyeen, ja joukkuekavereillani oli hauskaa vertaillessaan minun valkoisia jalkojani omiinsa. Minun mielestäni auringossa lojuminen ei muutenkaan ollut niin hyvä idea, sillä moni voi selkeästi illalla huonosti väsymyksen/aikaeron/nestehukan/auringonpistoksen vuoksi.

Kilpailu järjestettiin Disney Worldin urheilukeskuksessa, jossa kisattiin aamusta iltaan kahdessa eri hallissa neljän päivän ajan. Worlds on maailman suurin cheerleadingkilpailu, jossa kilpaili noin 16 000 cheerleaderia, joten on turha edes mainita kuinka mieletön kokemus kilpailuiden näkeminen oli! Oli aivan uskomatonta törmätä kilpailualueella niihin joukkueisiin, joiden kilpailuvideoita olemme katselleet hämmästellen. Näimme esimerkiksi Maddie Gardnerin, joka on ollut cheerleadingin huipulla aivan pienestä pitäen.

Testasimme kilpailuohjelman stuntteja ruohokentällä paahtavassa helteessä. Saimme viime hetken vinkkejä amerikkalaiselta koreografiltamme, Top Gunin valmentajalta, ja päädyimme helpottamaan ensimmäistä stunttia pelataksemme varman päälle kilpailuissa. Kilpailimme vasta puoli yhdeksän aikaan illalla, ja joukkueemme mukana matkustaneet vanhemmat olivat saaneet tehtäväkseen järjestää meille päivällistä, mutta ruoka ei valmistunut siihen mennessä kuin meidän oli jo mentävä lämmittelyalueelle. Edellisestä ruokailusta oli jo paljon aikaa, mutta saimme syötäväksemme vain hedelmiä ennen kilpailua, joka tuskin ainakaan paransi kilpailusuoritustamme. Itselläni oli hieman huono olo kaiken matkustamisen ja liiallisen auringonottamisen jälkeen, mutta itse asiassa lämmittelyalueella havaitsin, että väsymyksestä huolimatta olin tavallista paremmassa terässä.

Toiminta kilpailualueella oli niin hektistä, etten ehtinyt jännittää kisamatolle menoa ollenkaan, ja tein henkilökohtaisen parhaan kilpailusuoritukseni koskaan. Valitettavasti kokonaisuutena ohjelmamme ei mennyt erityisen hyvin, joten lähdimme pois kisa-alueelta melko pettyneinä. Kilpailimme kansainvälisessä sarjassa tasolla 6, ja finaaliin pääsi automaattisesti kaksi parasta joukkuetta joka maasta. Olimme ainut ruotsalainen joukkue sarjassamme, joten heikosta suorituksestamme huolimatta saimme finaalipaikan.

Sunnuntai 25.4 – Toinen kilpailupäivä

Lähdimme sunnuntaina liikkeelle jo ennen aamukahdeksaa. Aikaisesta herätyksestä (kilpailumeikin maalaaminen nimittäin vie todellakin aikaa!) huolimatta joukkue oli huomattavasti levänneempi kuin edellispäivänä, ja myös ruokahuolto toimi toisena kilpailupäivänä moitteettomasti. Top Gunin paras joukkue kilpaili niin aikaisin, ettemme päässeet näkemään heidän kilpailusuoritustaan, joka harmitti monia todella paljon. Itse olin tyytyväinen, ettemme lähteneet aikaisemmin liikenteeseen, sillä matkan aikana nukkumisaika oli jäänyt aivan liian vähiin. Katsoimme sen sijaan naisten sarjan finaalin, joka oli aivan huikea. Cheer Extremen ja World Cup Shooting Starsin kilpailuohjelmien näkeminen livenä oli uskomatonta!

Valmistautuminen sunnuntain kisasuoritukseen oli edellispäivää stressittömämpi, ja koska tiesimme, että finaalipäivän pisteet ratkaisisivat sijoituksemme, ehdimme myös hieman hermostua ennen ohjelmaa. Ohjelmamme meni paljon paremmin kuin edellisenä päivänä, muttei kuitenkaan aivan täydellisesti. Itse mielestäni tein paremman henkilökohtaisen suorituksen lauantaina, mutta videolta katsottuna sunnuntain ohjelma näyttää huomattavasti paremmalta. Pari ohjelmassa sattunutta virhettä jäivät hieman harmittamaan meitä, mutta sarjamme parhaimmat joukkueet olivat aivan ylivoimaisia, joten luulen että menetimme virheillämme korkeintaan yhden sijoituksen jos sitäkään. Suoriuduimme kuudennelle sijalle, joka oli paras eurooppalainen sijoitus sarjassamme. Siihen siis voimme olla todella tyytyväisiä. Vaikka emme voittaneet, saimme mitalit ja palkintoja, joiden kanssa poseerata ;)

Katselimme jonkin aikaa muiden sarjojen kilpailuita, mutta lähdimme palkintojenjaon jälkeen läheiseen outletiin ostoksille. Sulkemisaikaan oli vain pari tuntia, joten emme päässeet kunnolla shoppailun makuun. Törmäsin outletissa kasaan suomalaisia, jotka olivat todennäköisesti pikkusiskoni joukkuekavereita Tampereelta. Oli mukava kuunnella suomen kieltä, mutten kehdannut kuitenkaan mennä tervehtimään maatovereitani. Joukkuekaverini hamstrasivat Converse-kenkiä, mutta kyseiset kengät eivät kuulu minun tyylini laisinkaan, joten omat ostokseni jäivät vähäisiksi. Outletissa oli lähinnä merkkiliikkeitä, mutta minä taas ostan mieluummin merkittömiä vaatteita halvalla kuin maksan merkistä. Löysin yhden kivan kesämekon reilu kymmenellä dollarilla, muuten en ostanut mitään.

Outletissa ollessamme alkoi sataa kaatamalla vettä. Kuulimme myös että Orlandossa oli tornadovaroitus päällä, mutta tuhkakaaoksen jälkeen emme jaksaneet stressata tornadoista vaan vitsailimme, että toki meidän pitää kokea niin tulivuorenpurkaukset kuin tornadotkin matkan aikana. Minä ja kaksi joukkuetoveriani onnistuimme tulemaan ulos väärästä uloskäynnistä, ja muut löytääksemme kävelimme koko outlet-alueen ympäri sateessa, ja saavuimme lopulta muiden luo miltei 20 minuuttia myöhässä. Muut eivät olleet kovin mielissään odottamisesta, ja minä joka olen tunnettu huonosta suuntavaistostani, jouduin syntipukiksi :P

Maanantai 26.4 – Universal Studios & Island of Adventures

Maanantaina ohjelmassamme olivat vierekkäiset huvipuistot Universal Studios ja Island of Adventures. Saimme odotella ensin pitkään tiskillä kun emme saaneetkaan lippuja meille luvattuun hintaan, ja henkilökunta olisi halunnut meiltä jonkun todisteen että kuulumme oikeasti samaan ryhmään emmekä vain ole kerännyt porukkaamme kasaan ryhmäalennuksen toiveessa (!). Ihmettelimme, eikö se, että puhuimme ruotsia keskenämme ja että kaikilla oli kisoista saadut reput selässä, riittänyt todisteeksi siitä ettemme ole vain kuvitteellinen ryhmä. Saimme pulittaa lipuista hieman enemmän, mutta ryhmänjohtajamme onnistui onneksi tinkimään hieman summasta, jota meiltä aluksi vaadittiin.

Olen ollut kerran Pariisin Disneylandissä, mutta nämä kaksi Orlandon huvipuistoa löivät Disneylandin kuusi nolla! Minä liikuin siinä hullujen porukassa, joka uskaltautui kaikkein hurjimpiin laitteisiin. Aloitimme ”kevyesti” vuoristoradalla, joka nousi ylös 90 asteen kulmassa. Ylösnousu kesti 30 sekuntia, ja sinä aikana kukin sai valita tuolistaan haluamansa kappaleen, joka soi tuolin kaijuttimista hurjastelun aikana. Minä ja Jossan, jalat kohti taivasta istuessamme, päädyimme I will survive –biisiin. Selviydyimme hengissä vuoristoradasta, ja se oli itse asiassa paras vuoristorata, jossa olen ikinä ollut. Muita suosikkilaitteitamme oli muumio-teemaan tehty sisätilassa liikkuva vuoristorata, Hulk-teeman vuoristorata, Hämähäkkimies-laite, joka oli 3D-laite, jossa esimerkiksi pudottiin kerrostalon katolta todella aidon tuntuisesti, ja Särkänniemen Tornadoa muistuttava (tosin huomattavasti pidempi) lohikäärmeteemainen vuoristorata.

Aika huvipuistoissa kului nopeasti. Meillä oli tuuria, että oli arkipäivä, ja sesonki oli vasta aluillaan, joten emme joutuneet jonottamaan minnekään laitteeseen kovin pitkiä aikoja. Juoksimme kuin pikkulapset laitteesta toiseen, vain aikaa säästääksemme.

Näimme myös rakenteilla olevan Harry Potter –maailman. Tylypahkan linna näytti juuri samalta kuin elokuvissa, ja alueelle oli myös rakennettu Tylyahon kylä. Sisuksia melkein kalvoi, kun alue ei ollut vielä auki. Kumpa vain olisimme tulleet kuukauden verran myöhemmin!

Huvipuistosta jatkoimme matkaa suureen ostoskeskukseen. Olimme jälleen erittäin myöhään perillä, ja ostosten tekoon jäi aikaa vain vaivaiset 1,5 tuntia! Minä en ole todellakaan hyvä stressishoppailija, vaan yleensä tapaan miettiä ostoksiani huolella. Nyt sellaiseen ei ollut aikaa. Ehdin kuitenkin tehdä ostoksia vain kahdessa liikkeessä. Lempivaatekaupastani Forever 21:sta (joka on halvempi kuin H&M ja valikoima paljon parempi) löysin farkkushortsit, farkut, gladiaattorisandaalit ja pari paitapuseroa, ja Urban Outfittersistä ostin täydellisen jakun. Olin todella pettynyt siitä, etten ehtinyt Victoria’s Secretiin laisinkaan.

Tiistai 27.4 – Kohti Miamia ja Top Gun gymiä

Tiistaiaamuna lähdimme tavaroidemme kanssa kohti Miami. Automatka vuokra-autoilla kesti nelisen tuntia, ja ajoimme suoraan Top Gunin gymille. Näimme viime vuonna Cheer Athletics –gymin, joka on maailman suurin cheerleading-halli, joten odotuksemme olivat melko korkealla. Top Gunin halli oli kuitenkin todella pieni. Siellä oli vain yksi kisamatto eikä ilmastointia laisinkaan.

Emme olleet ehtineet syödä aamiaisen jälkeen mitään, joten kolmen tunnin treenit yli 30 asteen helteessä ilmastoimattomassa hallissa ottivat koville. Näytimme kaikki siltä kuin olisimme käyneet vaatteet päällä suihkussa! Minä joka olin polttanut vatsani rakoille saakka, kärsin kovasti, sillä hiki kirveli iholla enkä voinut treenata pelkällä lyhyellä urheilutopilla, sillä iho oli niin arkana että jouduin pitämään T-paidan päällä välttääkseni suurempia hiertymiä ylämiehiä kiinni ottaessani. Vaikka treeni oli todella rankka, oli siitä paljon hyötyä, ja Top Gunin valmentajien johdolla treenaaminen oli suuri kunnia. Viilasimme ohjelmamme stuntteja ruotsinmestaruuskisoja varten, ja saimme paljon hyviä vinkkejä ohjelmaamme.

Treenien jälkeen ajoimme Miami Beachilla sijaitsevalle hotellillemme, ja menimme ulos syömään Kuubalaiseen ravintolaan. Ruoka oli järkyttävää; itse söin lähinnä ruoan sivussa tulleita papuja, ja lähinnä vain tökin haarukallani muuta annosta. Oli kuitenkin hauskaa rentoutua ensimmäistä kertaa koko reissun aikana, sillä olimme liikkuneet aamusta iltaan kiireessä joka päivä.

Keskiviikko 28.4 – Treeniä ja stressishoppausta

Aamupäivä kului rannalla lojuen, tosin minä valitsin rannalla paahtamisen sijaan aurinkotuolin aurinkovarjon kera hotellin uima-altaan luota, ja keskityin muutaman tunnin ajan yksinäni rikoslain saloihin. Oli ihan mukavaa istua hetken aikaa ihan yksikseni, sillä toisinaan matkan aikana olin tuntenut itseni hieman liian ”aikuiseksi” nuorempien joukkuekavereideni kikatellessa hotellihuoneessa.

Lounaan jälkeen matkustimme jälleen Top Gunin hallille treenaamaan. Harjoitukset olivat yhtä hikiset kuin edellisenä päivänä, mutta saimme ohjelman Top Gunin avustamana todella hyvään kuntoon. Palasimme hotellille pikasuihkuun, jonka jälkeen suuntasimme suureen ostoskeskukseen. Olimme katkeria siitä, että meidät pakotettiin syömään ennen kuin saimme mennä shoppailemaan, ja ostosten tekoon jäikin vain kaksi tuntia aikaa. Olo oli kuin lapsella, jolle oli tarjottu tikkukaramellia ja otettu se pois; ostoskeskus oli jättikokoinen eikä kahdessa tunnissa ehtinyt juuri mitään! Minä en ehtinyt muualle kuin Victoria’s Secretin kahteen myymälään, mutta onnistuinkin kuluttamaan näissä kaupoissa suurehkon summan alusvaatteisiin. Positiivista siinä, että shoppailuaikamme oli vähäinen, oli se, etten onnistunut tuhlaamaan kaikkia rahojani, jotka olin matkalle varannut.

Torstai 29.4 – Takaisin Ruotsiin

Torstaiaamupäivä kului lähinnä hotellilla ja rannalla oleskellessa. Lähdimme puolen päivän jälkeen Subwayn ja autovuokraamon kautta Miamin lentokentälle. Lähtöselvityksessä meille ilmoitettiin että kahden laukun sijaan kukin saikin ottaa vain yhden laukun ilmaiseksi mukaansa, joka aiheutti muutamien himoshoppailijoiden kohdalla suuria ongelmia. Minun laukkuni veti sisäänsä myös muiden tavaroita. Kaikki onnistuivat lopulta järjestelemään pakkauksensa uudestaan, eikä kukaan joutunut maksamaan ekstralaukusta.

Lensimme Miamista Pariisin kautta Arlandaan. Minun osaltani matka sujui nopeasti, sillä nukuin miltei alusta loppuun koko matkan ajan. Pääsin perjantai-iltapäivällä kotiin, ja olin niin väsynyt että nukahdin jo ennen neljää iltapäivällä. Se siitä vapun juhlimisesta!

Kokonaisuutena matka oli todella onnistunut. Vastaavaa pääsen tuskin enää koskaan kokemaan. Toisaalta välillä ärsyynnyin joukkuetovereideni äitien hääräämisestä ja parijonossa liikkumisesta, itse kun olen täysi-ikäinen ja asunut itsenäisesti jo pidemmän aikaa. Mutta kuten sanottu, tällaisia kokemuksia ei mitenkään voisi saada itse matkustaessa. Mikä parasta, joukkueemme yhteishenki on tällä hetkellä korkeimmillaan, kilpailuohjelmamme sujuu hyvin, ja olemme valmiita reilu viikon päästä pidettäviin ruotsinmestaruuskisoihin.

/Päivittelen tähän tekstiin lähiaikoina myös hieman kuvia reissulta :)

Niin siinä sitten kävi, että tämän aamun kone Pariisiin oli peruutettu. Ilmeisesti jatkokoneemme olisi lähtenyt Pariisista, mutta koska emme päässeet mitenkään ajoissa Pariisiin, vaikuttaa pahasti siltä, että reissu jää kokonaan tekemättä. Yritämme edelleen kartoittaa mahdollisuuksia lentää jonakin myöhempänä päivänä, mutta koneet ovat taatusti täyteen buukattuja, eikä näin suurelle porukalle löydy kovinkaan helposti jotain peruutuspaikkoja.

Harmittaa kovasti, sillä olimme todella odottaneet tätä reissua. Meillä on huomenna aiheesta kriisipalaveri, jossa päätetään lopullisesti reissun kohtalosta. Minä en enää jaksa olla optimistinen lähdön suhteen, mutten ole siltikään vielä purkanut laukkujani. Mahdollisesti myös toinen tulivuori tulee purkautumaan lähiaikoina, joten ainakin mieluummin jätän reissun tekemättä kuin jään viikoiksi jumiin ulkomaille. Opiskelustressi nimittäin kävisi siinä tapauksessa aivan ylitsepääsemättömäksi.

Värjäsin muuten sunnuntai-iltana hiukset. Niistä piti tulla aavistuksen verran tummemmat kuin sen hetkiset hiukseni, mutta lopputulos on miltei musta, joka taas ei yksinkertaisesti näytä luonnolliselta vaan erittäin värjätyltä. Mutta tämän asian kanssa pystyn ehkä elämään pettymyksestä huolimatta.

Tämä päivä on syvältä. Minun pitäisi istua matkalla Floridaan, mutta nyt istun koneella enkä aio tehdä yhtään mitään järkevää.

Tänään on ihanan lämmin kevätpäivä, joka on saanut minut todella hyvälle tuulelle. Olen opiskellut jokusen tunnin ajan rikosoikeutta, mutta samalla ajatukseni ovat harhailleet tämän päivän kenraaliharjoitukseen. Luulin, että se olisi epävirallinen yleisökenraali, mutta kyseessä onkin huomattavasti isompi tapahtuma, jonne on myyty lippuja. Paikalle saapuu myös median edustajia sekä tv:n että lehdistön puolelta.

Meitä on kolme tukholmalaista seuraa, jotka kilpailevat samoissa kilpailuissa Orlandossa Floridassa noin viikon kuluttua. Vaikka nyt kyseessä onkin vain kilpailuohjelmien esittäminen yleisölle, todellisuudessa asettelu muistuttaa kilpailutilannetta eri seurojen välillä.

Havaitsen, että olen juonut opiskelun lomassa liikaa kahvia. Tai sitten olen vain hermostunut.

Minulta jäi tämän aamun luento väliin, sillä jäin katsomaan TV Finland -kanavalta myöhään eilen illalla Ajankohtaisen kakkosen teemailtaa aiheesta ”Eläinten vallankumous”. Tämä aihe osoittautui erittäin kiinnostavaksi, etenkin siitä syystä, että olen viime aikoina pohtinut juuri samoja teemoja. Kyse oli muun muassa ristiriidasta, kuinka eläinten oikeudet pystytään lihatuotannossa takaamaan kun samanaikaisesti tuotanto on liiketoimintaa, jonka on oltava taloudellisesti kannattavaa. Ohjelman viimeinen keskustelu käsitteli lihansyönnin ympäristövaikutuksia.

Jätin noin vuosi sitten pois kaiken punaisen lihan, ja myöhemmin lopetin muidenkin lihatuotteiden syönnin kalaa lukuun ottamatta. Alun perin taustalla olivat lähinnä terveydelliset syyt, mutta myöhemmin olen myös alkanut miettiä sitä järjettömyyttä, joka lihatalouteen liittyy. Lihansyönnin vähentäminen on ympäristösyistä kohta pakkopaikka.

Olen iloinen, että sekä Suomessa että Ruotsissa on kampanjoitu yhden kasvisruokapäivän puolesta. Jos jokainen ihminen tosiaan söisi yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa, leikkaantuisi lihankulutus saman tien seitsemänneksellä. Vielä parempi olisi, jos lihasta tulisi tulevaisuudessa vain juhlaruoka. Jokaisen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Minä esimerkiksi olen päättänyt pitää toistaiseksi kalan ruokavaliossani, ja syön maitotuotteita ja kananmunia (mutta mieluusti maksan pari kruunua ylimääräistä vapaiden kanojen munista).

Tämän tekstin aiheeseen liittyen hemmottelen lukijoita herkullisella kasvisruokareseptillä.

Täytetyt kesäkurpitsat

• kesäkurpitsoita (puolikas isohko / kokonainen pieni kesäkurpitsa riittää yhdelle)
• tomaattia
• sipulia
• parsakaalia
• punaisia linssejä
• kasvisliemikuutio, mausteita oman maun mukaan
• pari munanvalkuaista
• raejuustoa

1. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa kahtia. Koverra lusikalla kesäkurpitsoiden sisus pois.
2. Kuullota sipulia paistinpannulla. Lisää kuutioitu parsakaali, kesäkurpitsoiden sisustat, tomaatti, ja pari kolme kourallista punaisia linssejä.
3. Lisää kasvisliemikuutio ja mausta (esim. paprikajauhe, mustapippuri, timjami & basilika).
4. Linssien ei tarvitse kypsentyä loppuun saakka pannulla. Ota pannu pois levyltä, ja lisää seokseen pari munanvalkuaista (vaihtoehtoisesti seoksen voi suurustaa vehnäjauhoilla) ja purkillinen raejuustoa.
5. Täytä puolikkaat kesäkurpitsat seoksella. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15 min. Tarjoile esimerkiksi lohkoperunoiden kera.

Itse teen usein melko runsaasti täytettä, ja sitä tapaa jäädä yli. Täyte toimii loistavasti sellaisenaan vaikkapa riisin kanssa tai esimerkiksi lämpimien voileipien päällä.

Minulla ei ole tilastotieteen koulutusta ja olen tutkinut tälle sivulle kirjoittamaani tekstiä uudelleen ja poistanut tekstistä ne osat, joiden oikeellisuudesta en osaa sanoa mitään varmaa. Lopuksi olen tullut siihen tulokseen, että Pauli Sumanen ei ole idiootti, vaikka häntä sellaiseksi sivuillani aikaisemmin nimitin. Pyydän anteeksi harkitsematonta kielenkäyttöäni.