Väska:

T-shirt fram:

T-shirt bak:

Katsoin eilen elokuvan (500) days of Summer, ja yllätyksekseni kyseessä oli todella omaperäinen elokuvateos. Tom, romantikkopoika, joka suunnittelee työkseen postikorttien tekstejä, pohtii elokuvassa töissä tapaamansa Summerin kanssa viettämäänsä aikaa. Tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, joka on todella onnistunut ratkaisu. Kyseinen elokuva aiheuttaa useasti ”voi raukkaparka” -reaktioita, mutta on tästä huolimatta todella hyvä. Bonuksena Tomin henkilöhahmo (ja näyttelijä) on aivan ihana.

Pitänee mainita myös edellinen elokuva, jonka katsoin. Elokuva on nimeltään Adam, ja kertoo aspergerin syndroomaa sairastavasta Adamista, joka hiljalleen tutustuu uuteen naapuriinsa Bethiin. Elokuva antaa todella realistisen oloisen kuvan asperger-ihmisen erikoisesta ajatusmaailmasta. Jollakin tavalla elokuva on todella vangitseva.

Kolmas elokuvavinkkini on uusi elokuva Veronika decides to die, joka perustuu Paulo Coelhon romaaniin. Elokuva kertoo naisesta, joka päätyy yksityiseen mielisairaalaan epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen. Hänelle kerrotaan, että hänellä on vain vähän elinaikaa jäljellä. Sairaalassa hän tapaa poikkeuksellisia ihmisiä ja ajautuu tilanteisiin, jotka muuttavat hänen ajatusmaailmaansa. (Epäolennaista, mutta mainittakoon kuitenkin, että yllättäen elokuvassa soitetaan eräs ruotsalainen iskelmäkappale!)

Jätin noin vuosi sitten pois kaiken punaisen lihan, ja myöhemmin lopetin muidenkin lihatuotteiden syönnin kalaa lukuun ottamatta. Alun perin taustalla olivat lähinnä terveydelliset syyt, mutta myöhemmin olen myös alkanut miettiä sitä järjettömyyttä, joka lihatalouteen liittyy. Lihansyönnin vähentäminen on ympäristösyistä kohta pakkopaikka.

Olen iloinen, että sekä Suomessa että Ruotsissa on kampanjoitu yhden kasvisruokapäivän puolesta. Jos jokainen ihminen tosiaan söisi yhtenä päivänä viikossa kasvisruokaa, leikkaantuisi lihankulutus saman tien seitsemänneksellä. Vielä parempi olisi, jos lihasta tulisi tulevaisuudessa vain juhlaruoka. Jokaisen ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Minä esimerkiksi olen päättänyt pitää toistaiseksi kalan ruokavaliossani, ja syön maitotuotteita ja kananmunia (mutta mieluusti maksan pari kruunua ylimääräistä vapaiden kanojen munista).

Tämän tekstin aiheeseen liittyen hemmottelen lukijoita herkullisella kasvisruokareseptillä.

Täytetyt kesäkurpitsat

• kesäkurpitsoita (puolikas isohko / kokonainen pieni kesäkurpitsa riittää yhdelle)
• tomaattia
• sipulia
• parsakaalia
• punaisia linssejä
• kasvisliemikuutio, mausteita oman maun mukaan
• pari munanvalkuaista
• raejuustoa

1. Halkaise kesäkurpitsat pituussuunnassa kahtia. Koverra lusikalla kesäkurpitsoiden sisus pois.
2. Kuullota sipulia paistinpannulla. Lisää kuutioitu parsakaali, kesäkurpitsoiden sisustat, tomaatti, ja pari kolme kourallista punaisia linssejä.
3. Lisää kasvisliemikuutio ja mausta (esim. paprikajauhe, mustapippuri, timjami & basilika).
4. Linssien ei tarvitse kypsentyä loppuun saakka pannulla. Ota pannu pois levyltä, ja lisää seokseen pari munanvalkuaista (vaihtoehtoisesti seoksen voi suurustaa vehnäjauhoilla) ja purkillinen raejuustoa.
5. Täytä puolikkaat kesäkurpitsat seoksella. Kypsennä uunissa 225 asteessa noin 15 min. Tarjoile esimerkiksi lohkoperunoiden kera.

Itse teen usein melko runsaasti täytettä, ja sitä tapaa jäädä yli. Täyte toimii loistavasti sellaisenaan vaikkapa riisin kanssa tai esimerkiksi lämpimien voileipien päällä.

Ei ole epäilystäkään siitä etteikö mustikka olisi terveellisempi vaihtoehto. Mustikassa kun ei ole lisättyä sokeria laisinkaan kun mustikkakeitto pitää sisällään vain 8,5 % mustikoita ja 9 % sokeria! (Siis enemmän sokeria kuin mustikoita!) Pohdin vain, onko minulla varaa syödä mustikoita joka päivä.

Yksi annos mustikoita maksaa noin 8 kruunua kun taas annos mustikkakeittoa vain 3 kruunua. Siis 240 kruunua/kk tai vaihtoehtoisesti 90 kruunua/kk! Mustikka on lähes tulkoon luksusruokaa, ei siis todellakaan opiskelijoita varten.

Aitojen mustikoiden sekoittaminen mustikkakeittoon olisi vain kallisarvoisten mustikoiden haaskaamista, sillä silloin niihin tarttuisi mustikkakeiton keinotekoinen maku. Ehkäpä minun pitäisi alkaa laittaa mustikkakeittoa itse – luonnollisesti ilman lisättyä sokeria. Googletin hieman ja ilmeisesti kotitekoinen mustikkakeitto säilyy jääkaapissa noin viikon verran, eli riittäisi kun laittaisin kattilallisen mustikkakeittoa kerran viikossa.

Miksen hyödyntänyt jokamiehenoikeuttani ja poiminut mustikoitani itse?!! 30 litraa olisi riittänyt koko vuodeksi. Sitä paitsi minullahan on poimimiskokemustakin! (Olen poiminut mansikoita yläasteikäisenä kahden kesän verran.) Mikä typerys olenkaan! ;)