Kommentarer till Orlando & Miami 22.4-29.4 http://kikatus.net/2010/05/05/orlando-miami/ Blogg & personlig hemsida Thu, 03 Feb 2011 17:17:01 +0200 http://wordpress.org/?v=2.8.4 hourly 1 Av: Anniina http://kikatus.net/2010/05/05/orlando-miami/#comment-518 Anniina Sat, 04 Feb 2012 23:08:00 +0000 http://kikatus.net/?p=1266#comment-518 oih. En oikein tiedä, miten tämän romaanini aloittaisin, mutta olen hyvin hämmentynyt. Seurailin blogiasi ja elämääsi aika kauan sitten viimeksi ja nyt tänään olen jostain kumman syystä alkanut muistelemaan vuosien takaisia sivustoja ja ihmisiä, jotka ovat painuneet mieleeni. Olen tänä iltana lueskellut blogiasi siitä kirjoituksesta lähtien, jonka luin silloin aikoja sitten viimeisenä. Mitä enemmän olen lukenut, sitä enemmän olen huomannut että sinusta on muodostunut jonkinmoinen alitajuinen esikuva. "Tuollainen minäkin olen/pyrin olemaan." Tämä kirjoitus sai minut sitten myös kommentoimaan. :) Olimme perheeni kanssa Floridassa lähellä Miamia tämän kesän alussa kolmen viikon lomamatkalla ja saimme kuljettaa kaksi matkalaukkua. HA! Tuntuu hieman oudolta nostaa tuollainen yksityiskohta esiin, mutta kun mieli teki niin näin kävi. Blogisi lukeminen tuntuu hieman omaan tulevaisuuteensa katsomista. Ainakin jossain määrin. Olen hyvää vauhtia menossa kasvissyöjään päin, rakastan akrobaattisia liikkeitä (niissä onnistuminen on tosin toinen asia), muutan alle kahden viikon päästä Englantiin opiskelemaan ja ajatusmaailmamme tuntuu aivan liian samankaltaiselta. Ihailen sinua suuresti ja pelkään, miten tulen itse suoriutumaan elämästäni. Olen aina kuvitellut olevani ylisuorittaja, mutta en kyllä ikinä pysty kaikkeen, mitä sinä olet tehnyt. Elämäsi vaikuttaa uskomattoman raskaalta ja vaativalta. En voi kuin jäädä pelkäämään omaa tulevaa kahta vuottani Englannissa. Aluksi ulkomaille muutto tuntui "helpommalta" kuin oman paikkakunnan lukioon jääminen, mutta olen viime aikoina alkanut kehittelemään mielessäni kauhutarinoita kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Olen nyt jo viikon ajan jatkanut lomailua ja vinoillut ystävilleni, jotka valittelevat ensimmäisestä lukioviikostaan ja pyöritellyt mielessä kysymystä: "Miten paljoksi voi 20 viikkotuntia koulunkäyntiä ulkomailla vääntyä?" Tuo määrä vaikuttaa aivan mitättömältä, mutta siihen tulee varmasti lisäksi 10 tuntia "kotitehtäviä", omaehtoiset etälukion lukio-opiskelut, 8h kielten opintoja, mahdollinen työnteko mikäli jostain sattuisi sellaista löytymään sekä kaikenlaiset luovat projektit joita ilman en ole voinut tähän astikaan elää vaikka se on tarkoittanut muun elämän laiminlyömistä. Kuinka hyvin minun voidaan olettaa suoriutuvan vieraassa maassa vieraan kielen kanssa vieraiden ihmisten keskellä. Englannin kieli ei ole tähän mennessä vielä ikinä muodostunut ongelmaksi missään tilanteessa, mutta kuinka raskaaksi se voi muuttaa arkisetkin askareet? Olen vain ajatellut että en ole ainoa, joka on sellaiseen tilanteeseen itsensä hankkinut ja että on olemassa ihmisiä, jotka suoriutuvat suuremmistakin paineista. Mutta kuulunko minä niiden ihmisten joukkoon vai onko tämä tuhoon tuomittua. Ah mitä keskiyöllistä vuodatusta. oih. En oikein tiedä, miten tämän romaanini aloittaisin, mutta olen hyvin hämmentynyt. Seurailin blogiasi ja elämääsi aika kauan sitten viimeksi ja nyt tänään olen jostain kumman syystä alkanut muistelemaan vuosien takaisia sivustoja ja ihmisiä, jotka ovat painuneet mieleeni. Olen tänä iltana lueskellut blogiasi siitä kirjoituksesta lähtien, jonka luin silloin aikoja sitten viimeisenä. Mitä enemmän olen lukenut, sitä enemmän olen huomannut että sinusta on muodostunut jonkinmoinen alitajuinen esikuva. ”Tuollainen minäkin olen/pyrin olemaan.”

Tämä kirjoitus sai minut sitten myös kommentoimaan. :) Olimme perheeni kanssa Floridassa lähellä Miamia tämän kesän alussa kolmen viikon lomamatkalla ja saimme kuljettaa kaksi matkalaukkua. HA! Tuntuu hieman oudolta nostaa tuollainen yksityiskohta esiin, mutta kun mieli teki niin näin kävi.

Blogisi lukeminen tuntuu hieman omaan tulevaisuuteensa katsomista. Ainakin jossain määrin. Olen hyvää vauhtia menossa kasvissyöjään päin, rakastan akrobaattisia liikkeitä (niissä onnistuminen on tosin toinen asia), muutan alle kahden viikon päästä Englantiin opiskelemaan ja ajatusmaailmamme tuntuu aivan liian samankaltaiselta. Ihailen sinua suuresti ja pelkään, miten tulen itse suoriutumaan elämästäni.

Olen aina kuvitellut olevani ylisuorittaja, mutta en kyllä ikinä pysty kaikkeen, mitä sinä olet tehnyt. Elämäsi vaikuttaa uskomattoman raskaalta ja vaativalta. En voi kuin jäädä pelkäämään omaa tulevaa kahta vuottani Englannissa. Aluksi ulkomaille muutto tuntui ”helpommalta” kuin oman paikkakunnan lukioon jääminen, mutta olen viime aikoina alkanut kehittelemään mielessäni kauhutarinoita kaikesta siitä, mikä voi mennä pieleen. Olen nyt jo viikon ajan jatkanut lomailua ja vinoillut ystävilleni, jotka valittelevat ensimmäisestä lukioviikostaan ja pyöritellyt mielessä kysymystä: ”Miten paljoksi voi 20 viikkotuntia koulunkäyntiä ulkomailla vääntyä?” Tuo määrä vaikuttaa aivan mitättömältä, mutta siihen tulee varmasti lisäksi 10 tuntia ”kotitehtäviä”, omaehtoiset etälukion lukio-opiskelut, 8h kielten opintoja, mahdollinen työnteko mikäli jostain sattuisi sellaista löytymään sekä kaikenlaiset luovat projektit joita ilman en ole voinut tähän astikaan elää vaikka se on tarkoittanut muun elämän laiminlyömistä.

Kuinka hyvin minun voidaan olettaa suoriutuvan vieraassa maassa vieraan kielen kanssa vieraiden ihmisten keskellä. Englannin kieli ei ole tähän mennessä vielä ikinä muodostunut ongelmaksi missään tilanteessa, mutta kuinka raskaaksi se voi muuttaa arkisetkin askareet? Olen vain ajatellut että en ole ainoa, joka on sellaiseen tilanteeseen itsensä hankkinut ja että on olemassa ihmisiä, jotka suoriutuvat suuremmistakin paineista. Mutta kuulunko minä niiden ihmisten joukkoon vai onko tämä tuhoon tuomittua.

Ah mitä keskiyöllistä vuodatusta.

]]>