Enligt en brittisk undersökning är Finland världens framgångsrikaste land (Sverige tog tredje plats i samma undersökning). Detta beror inte endast på ekonomiskt läge utan även på trygghet samt fungerade demokrati och förvaltning. Jag bara undrar hur dåligt folk egentligen känner Finland. Daily Mail skriver nämligen att Finland är känd för sina iglos!
Läs mer om denna undersökning här.
Hyvää huomenta. En muistakaan, koska olen viimeksi ollut näin huonolla tuulella aamulla. Pääsin ylös sängystä vaivoin, sillä valvoin myöhään eilen illalla valmistautuessani projektityöni suulliseen osuuteen.
Kun pakkasin laukkuani, havaitsin että olen kadottanut muistiinpanovihkoni, jossa on koko tämän syksyn kaikki muistiinpanot. En tiedä, koska on aika panikoida, sillä vihko on elintärkeä tämän kurssin kannalta.
Ulkona luonnollisesti satoi tihkuttamalla, sukkani kastuivat matkalla metrolle, ihmiset kävelivät epäloogisesti puikkelehtien, enkä päässyt kenenkään ohi. (Tunnustan, yritin purkaa ärtymystäni käyttämällä tavallista väkivaltaisempaa kyynärpäätaktiikkaa, mutta jäin tästä huolimatta ihmisten taakse.)
Päästyäni yliopistolle, havaitsin että seminaariluokka oli tyhjä. Paniikissa juoksin A-talon tietokonesaliin tarkastamaan aikatauluani, aivan toiselle puolelle isoa yliopistorakennusta, ja näin että päivän luokka oli vaihdettu D-taloon. Minulla oli kaksi minuuttia suullisen esitykseni alkuun; kiidin pitkin käytäviä talvitakki päälläni, ja oikeaan taloon päästyäni (minuutin yli yhdeksän), olin aivan hiestä märkä. Huolimattomuuttani, myöhästymistäni ja hikisyyttäni häveten avasin luokan oven – vain huomatakseni, että tämäkin luokka oli tyhjä.
Tässä vaiheessa minun teki mieli pillahtaa itkuun, sillä olin auttamattomasti myöhässä pakollisesta suullisesta esityksestäni eikä minulla ollut aavistustakaan, missä minun pitäisi olla. Juoksin takaisin tietokoneille yrittäen samanaikaisesti soittaa kurssikavereilleni. Kukaan ei vastannut. Kun katsoin aikataulua uudestaan, huomasin että luokan lisäksi myös seminaarin alkamisaika oli muutettu. Olin neljä tuntia etuajassa.
Eilisilta oli todella mukava. Olin elokuvissa Evelinan kanssa, ja sen jälkeen menimme vielä hetkeksi juoruamaan erääseen istuskelupaikkaan Söderillä. Katsoimme ruotsalaisen elokuvan ”Bröllopsfotograf”, jonka suhteen en odottanut mitään suuria, mutta yllätyin positiivisesti. Pikkukaupungin kasvattina olen sinä mieltä, että elokuva antoi todella realistisen kuvan pikkukaupungin elämästä, niin hyvässä kuin pahassakin.
En halua koskaan muuttaa takaisin kotikaupunkiini Suomessa, sillä kaupungin ilmapiiri on todella masentava. Monet eivät ole koskaan asuneet missään muualla, mutteivät myöskään halua kokea, millaista elämää on kaupungin rajojen ulkopuolella. Monet sanovat olevansa tyytyväisiä elämäänsä kun oikeasti kyse on siitä että he tuudittautuvat mukavuuteen olemaan muuttamatta mitään.
He jotka halusivat kehittyä, jatko-opiskella ja toteuttaa unelmiaan, ovat muuttaneet toisaalle. Osa on varmasti valinnut keskittyä perhe-elämään turvallisessa pikkukaupungissa, mutta osa on yksinkertaisesti hyväksynyt elämäntilanteensa ja jättänyt tavoittelematta sitä, mistä he aikaisemmin haaveilivat. Pikkukaupungissa on paljon surullisia ihmisiä, jotka eivät usko itseensä. (Suurkaupungeissa sen sijaan vilisee heitä, jotka uskovat itsestänsä hieman liikaa…)
Minusta on ihanaa matkustaa silloin tällöin takaisin. Bussimatkalla satamasta matkustan kaupungin läpi, ja koen ristiriitaisia tunteita. Ohitan vanhan kouluni, kaupat, teinit jotka roikkuvat Torikeskuksen luona, uimarannan jonne kaikki kesäisin kokoontuivat, urheilukentän, tanssikoulun, sekä rakennuksen, jossa järjestettiin niin kouludiskot kuin hääjuhlatkin. Samalla tunnen itseni ulkopuoliseksi; minut on pyyhitty pois kaupungista. Tunne on omituinen, mutten toisaalta kaipaa takaisinkaan.
Mielestäni jokaisen tulee muistaa, mistä on alun perin kotoisin. Vaikka viihdyn Tukholmassa, olen samalla ylpeä suomalaisuudestani. Pikkukaupungit kasvattavat aitoja ihmisiä, ihmisiä joilla on sydän paikallaan. Näistä ominaisuuksista haluan pitää kiinni.
Oj jag har saknat den riktiga Dragons spririt! Ikväll rockade vi. Dock jag fick ett smäll på nyckelbenet (igen) men jag tror att det gick inte så illa den här gången utan det blir nog endast ett mäktigt blåmärke. Nu har jag massor av extra energi men jag måste väl försöka gå och lägga mig i tid.
Helgen blir rätt lugn för min del. Jag jobbar imorgon och på kvällen ska jag på bio. Söndag blir förhoppningsvis en effektiv plugg- & städdag (eller alternativ bara hemmachill i mjukisar…).
Jag verkligen älskar att få använda mina lagkunskaper i riktiga livet!
Jag köpte en dvd-spelare i september och nu när jag använde spelaren andra gången, gick den sönder. Först försvann ljudet och efter jag stängde av spelaren, gick det inte att sätta på den igen. Filmen som jag hade hyrt var fortfarande fast i spelaren. Jag åkte direkt till butiken och fick ett svar att de måste skicka spelaren vidare och att det kommer att dröja flera dagar innan jag kan få filmen tillbaka. Butiksbiträden sade att butiken svarar endast för dvd-spelaren och inte är ersättningsskyldiga för kostnader för filmen. Vad säger konsumentköplagen då?
Jag fick rätt, folk brukar ju bli lite rädd när man börjar rabbla paragrafer :P