Perfektionistin itkupotkuraivari

Sain palautettua projektityöni. Fiiliksen pitäisi olla mitä mahtavin, mutta en ole laisinkaan tyytyväinen. Suoritin esimerkiksi oikoluvun vasta työn lähettämisen jälkeen (ja valitettavasti korjattavaa todellakin löytyi). Ihmettelen vain sitä, että miksi jokaikinen suurempi projektini on tälläista sähellystä. Miksi tarvitsisin aina vähän enemmän aikaa kuin mihin deadline on asetettu?

Tämä työ oli puhdasta paniikkia, taistelua kelloa vastaan. Positiivista on se, että työ on palautettu, ja sisältönsä puolesta sen pitäisi kyllä mennä läpi. Harmittaa vain että en (tälläkään kerralla) päässyt näyttämään parastani. Saan todennäköisesti keskinkertaisen arvosanan, ja valitettavasti en vihaa mitään niin paljoa kuin olla keskinkertainen silloin kun tiedän että mahdollisuudet olisi parempaan.

Oikeudenkäyntipeli sujui sen sijaan hyvin! Enköhän kohta toivu tästä projektityöpettymyksestäkin kun alan vähitellen arvostaa sitä, että ajoissa palautettu työ on voitto jo sinänsä.

Tämä artikkeli on julkaistu maanantaina 19. lokakuuta 2009 klo 19.51 ja sen aiheena on Opiskelu. Kommentoi. (RSS 2.0)