Paniikki – som vanligt
Palautustyöni ei ole valmis. Paniikki ja ahdistus.
Oikeudenkäyntipeliin olen ehtinyt valmistautua vain metromatkoilla Blackebergiin, eilen töissä ruokatunnilla, ja pienen hetken kotiin päästyäni. Yritin jopa jäljittää tuomiota, johon peli perustuu, ja pääsin salapoleilussani niin pitkälle, että selvisi että kyseessä on hovioikeuden tuomio 80-luvulta. Valitettavasti tuomiota ei ole Internetissä julkaistuna, eikä minulla ole aikaa mennä ryömimään kirjaston arkistoihin. (Se tietysti on ollut tarkoituskin etteivät oppilaat löydä tapausta vaan tekevät oman analyysinsä annettujen lähtökohtien perusteella.)
Minut todennäköisesti pelasti se, että onnistuin löytämään Internetistä erään toisen opiskelijan muistiinpanot koskien samaa tapausta. Niiden avulla pääsin suhteellisen nopeasti alkuun tuomioni kanssa, vaikken olekaan opiskelijan kanssa joka yksityiskohdasta samaa mieltä. Nyt minulla on summittainen käsitys tapauksesta, mutta oikeasti tuntuu siltä että en ole valmis huomiseen.
Ei mahda mitään, minun on saatava projektityöni kasaan huomiseksi. Siitä saa arvosanan (ja tenttipisteitä riippuen arvosanasta) kun taas oikeudenkäyntipelistä pääsee läpi jos osallistuu aktiivisesti. Eli parempi vain saada huomenna suuni auki, meni sitten analyysini ihan metsään tai ei.
Kirjoitin viime yönä neljään saakka projektiani. Sisällöllisesti se on valmis, mutta viimeiset pari tuntia kirjoitin piittaamatta tekstin laadusta, joten joudun kirjoittamaan suuren osan viime yön tuotoksista uudestaan. Nyt töihin, sitten treeneihin. Olen kotona kymmeneltä. Tiedossa on siis pitkä yö siis, ja kahdeksalta pitäisi olla jo skarppina oikeudenkäyntipelin parissa.
Huomenillalla otan rennosti kunhan olen vain saanut palautettua tämän projektin! Kun kyse on ruotsiksi kirjoittamisesta, en ole koskaan tyytyväinen.